Herään lauantai aamuna. Oikeastaan on jo päivä. Kurotan puhelimen sänkyni vieressä olevalta tuolilta. Katsahdan viereeni. Tekstiviesti: "Ootko kotona? Me tullaan käymään tunnin päästä." Luin viestin reilun puoli tuntia sen jälkeen, kun se oli lähetetty. Kiire.

Ei me oltu pitkään aikaan perjantaisin tehty sitä. Ostettu kerralla koko viikonlopun eväät jääkaappiin ja tuhottu niitä hieman turhankin kovalla tahdilla. No mutta meillä oli hauskaa. Me nähtiin kaikkia, joita ei olisi kuvitellut näkevänsä. Tanssittiin sydämiemme kyllyydestä. Tein taas jotain väärin, koska sain kummallisen maineen. "Se tyttö, joka ottaa sua kädestä kiinni, jos se puhuu sulle. Tyttö, joka taittelee kuiteista kukkia."

Piti äkkiä saada tupakat piiloon. Kerätä pullot pois pöydältä, pyytää kauniisti vieraita lähtemään, pyyhkiä liitutaululta humalan sanelemat sanat. Kammata naama, teeskennellä ettei ole krapulaa. Hävittää todistusaineisto illasta, joka tulisi toistumaan ainakin jossain määrin myös tänään. Summeri soi.
"Terve äiti ja iskä, kiva kun tulitte käymään!"