Se oli taas yks uusi epäonnistuminen, ei suuri epäonnistuminen mutta semmonen joka kuitenkin jää mieleen. Kun mä tapasin sen, kaikki näytti erilaiselta, näky paistetta pilvien takana näky lämpöä Siperiassa. Me juteltiin, juteltiin siitä ja tästä, sillon ja tuollon, tutustuttiin tykästyttiin mut ei oikein nähty ku se oli siellä ja mä tuolla.
Sanoin sille että joo, koska tiesin että sekin halus, halusin ite haluta. Mutta sitten tuli metallitangosta otsaan, silmät jäädytettiin semmosella liekinheittimen vastakohalla, en tiijä mikä se on, mutta ei se ainakaa lämmitä. Sitä tuli vastaan, enempi vähempi sit taas enempi. Ei siitä mitään ois tullu nii onko syytä satuttaa enemmän, ku voi tehä sen vähemmälläki.
Haista Paska.
Sit mä näin sen taas mä puhuin sille, se ei kattonu mua silmiin. Se ei enää puhunu mulle, se alko inhota mua. Miks mua pitäs inhota ku en tasan oo käyttäytyny törkeesti niinku se ja sen vitun lapsellinen mielikuvitus, käytös ja kaikki. Sitte näin sitä taas se tuijotti mua ja mä moikkasin. Se tuijotti vielä hetken ja kääns päänsä toiseen suuntaan.