En minä koskaan ajatellut, että tämä olisi elämäni helpoin ja paras päätös. En minä koskaan ajattelut, että tämä olisi päätös. Kelluin vain elämän virran mukana jonnekkin muille main, tänne. Englantiin. Elämä on arvaamatonta. Mutta joskus on hauskaa yllättyä, onhan?

Uutta kotia ei saa hetkessä. Jos ajatellaan ensimmäistä vuotta kun muutin pois kotoa, tämä toinen muutto toiseen maahan on ollut aivan yhtä juhlaa. Olen siis kasvanut, ainakin jollakin tasolla? 

Englannin päivät ovat väsyttävempiä kuin päivät Suomessa. Mutta oikeastaan, minusta on ihan hauskaa kuunnella nukahtaessani viereisessä huoneessa musisoivan tarinoita kreikaksi. Enhän minä siitä ymmärrä mitään, mutta kyllähän asioista voi pitää vaikkei ymmärräkkään miksi?

Vanha mies nauraa minulle, kun odotan vihreää valoa ennen kadun ylitystä. Myyjä on ihmeissään kun en halua ostoksiani pakattavan muovipussiin. Sydämeni pakahtuu AllSaintsin mekoista alennusrekeissä. Katseeni kohtaa hetkeksi tungoksessa komean miehen kanssa. Kotimatkalla eteeni ilmestyy vitivalkoinen kana. Ärtynyt autoilija tööttää, koska jään melkein auton alle. Nainen kadun toisella puolella puhuu lapselleen suomea. Kaikki tarjoavat apuaan, josta suomalaisen itsenäisenä kieltäydyn. I'm fine.