Huomion kiinnittyminen.

Suoraan ei uskalla katsoa, mutta silti tekee koko ajan mieli. Puheenaiheet pysyvät arkipäivän askareissa, mielessä on oikeasti jotain aivan muuta. Vilkaus. Siemaus lasista. On pakko vilkaista uudelleen. Jonkun puheet menevät ohi korvien, syy on liian lujaa kuuluvan musiikin. Pöydässä on muitakin.

Nousuhumala.

Tupakka tappaa, silti se käryää viimeiseen asti. Askeleet johdattavat eteenpäin nopeasti, pois talven hiipivästä pakkasesta. Naurattaa ilman syytä, kaikki hymyilevät. Ainakin ne, joiden kasvot eivät ole hupun peitossa. Askel uuteen maailmaan. Jonnekin, joka ei muistuta lainkaan edellistä.

Onnistunut yritys.

Katsahduksia ei voi vieläkään välttää, ne ovat läpitunkevia. Niistä ei tiedä, mitä ne tarkoittavat. Humala on jo monien silmien edessä. Antaa mennä vaan, mä en enää jaksa. Välillä raikas tuulahdus unohtuneesta maailmasta tuo karmean makuista siirappia huulille, mutta kun oletuksia ei ole, kaikki on kunnossa. Sohva on upottavan pehmeä. Siihen voi heittäytyä selälleen. Pieni huomaamaton hetki ja kaikki on paremmin.

Hurmio.

Takki unohtui jonnekin, silti kylmä ei yllätä vielä. Eksyminen on vain harhaa, ystävät ovat aina vierelläsi. Epätoivoista yritystä jättää pala toiseen maailmaan, ei se onnistu. Palapelin palat jumittuivat kun se koitettiin koota väärin. Irtipääsy on kivulias riuhtaisu ylimääräiselle palalle. Sen jälkeen kaksi jäljelle jäänyttä voivat loksahtaa paremmin toisiinsa.

Uskallus.

Pimeys on silmin nähtävää, muttei se tunnu missään. Vielä hetki sitten tapahtunut riuhtaisu ei tunnu, sen tunteen on tukehduttanut joku paljon voimakkaampi. Kerrankin elämä ei ole riippuvainen kellosta, kerrankin voi olla vapaa. Vapaa toimimaan niinkuin huvittaa. Kuin ojentaisi sydämensä lahjapaketissa, pyytäen ettei sitä hukattaisi aivan heti.

Uusi päivä.

Aamun kankeus on mielissä ja ruumiissa. Jäljellä on silti uutuuden viehätys, jokin järkyttävä salaperäisyys joka valtaa sydämen. Ei tupakkaa, se tappaa. Omat ajatukset tuntuvat tärkeiltä, niiden on saatava tilaa. Kuinka tässä näin kävi. Tuntuu oikealta.

Paranna haavat.

Se ei tapahdu hetkessä. Anna silti yrittää. Valkoinen valhe estää veren tulvimasta koko huoneeseen. Ole kärsivällinen. Ole lähellä. Mutta älä rakasta. Ei vielä. Teeskentely pahentaa verenvuotoa.

Yritys arkeen.

Sanat ovat hetken vähissä, katseet tiheässä. Mitä on seuraava repliikki? Kunhan vain päästät ääntä. Kuin absurdein tanssi hämyisessä kapakassa. Laita aurinkolasit silmillesi. Ulkona on kylmää, mutta silti jokin on niin lämmintä. Kaikkea ei voi uskoa. Polut vievät eri suuntaan.

Kiitos kaikesta.

Seurasta. Kaakaosta. Unesta. Sinusta. Vaikkei suunnitelma toteutunut, ei se läheskään ollut pohjan noteerauskaan. Se oli jotain ennen näkemätöntä. Se oli varsin mielenkiintoista. Perkele.

Loppu viikko.

Maailmassa on muitakin. Rikkoutuneet palapelin palat. Kauniimmat kuin kukaan muu. Epätiedon hetket, mitä tapahtuu seuraavaksi. Ei uskalla. Ei aivan vielä. Entä jos palaset olivat sittenkin vääristä kuvista?