Minut koitettiin tappaa tänään.

Olin kävelemässä kaupasta kämppääni kohti. Aurinko paistoi ja lokit lentelivät taivaalla. Oli kesäistä ja pirteää. Matkani kulki läpi puiston, jonka polku on vihdoin sulanut kaikesta lumesta ja jäästä, ja rapakot ovat kuivuneet olemattomiin.  Muutaman metrin päässä vastaani oli tulossa pieni poika, joka oli juuri opettelemassa ajamaan pyörällään apupyörät tukevasti mukana.  Lähestyessään pojan katse kiinnittyi minuun ja silmien tuikkeeseen sekottui ehkä hitunen ilkikurisuuttakin. Ohittamisen hetkellä pojan suusta tulvahti päälleni tulva Pum-sanoja. ”PUM PUM PUM”.  Hampaiden irvistys ja räkäinen viisivuotiaan nauru.